24 h on vuorokausi.
Sällit: joukko golffareita, jotka pruukaavat pelata Pickalan kaikki kolme kenttää yhdessä päivässä kesälomansa kunniaksi.
Tavoite: pelata vuorokaudessa 5 kierrosta golfia Etelä-Suomen kätketyssä helmessä Ruukkigolfissa.
Sällejä on kahdeksan. Puolet heistä heittäytyi mukaan tähän haasteeseen, joka oli vievä heidät sinne missä kukaan heistä ei ollut vielä käynyt! Kolmen kierroksen taakse.
Kuva 2. Lähtöhymyt.
Auringon laskiessa kuu nousi taivaalle ja luonto oli kauneimmillaan. Mustarastas lauleli iltalaulujaan. Ilma viileni ja neljää lukuunottamatta Pohjankuru asettui levolle.
Olimme henkisesti varautuneet hyttysten ja mäkäräisten invaasioon, mutta onneksemme sitä ei tullut. Näin auringonlaskun aikaan kenttä rullaa mukavasti, joten tähän asti peli eteni aikataulun mukaisesti eli neljä tuntia peliä, tunti taukoa.
Mutta kellon lähestyessä puoltayötä, kun maisema muuttuu maagiseksi ja näkyvyys heikkenee, muuttuu pelin luonne. Pimeyden laskeutuessa otetaan käyttöön kuuloaisti. Tee –paikan valtaa totaalinen hiljaisuus avauslyönnin kajahtaessa taivaalle, kun koko jäntevä ryhmä kuuntelee mihin pallo putoaa noin 200 metrin päässä…väylälle, raffiin vai ….
Kuva 5. Täysikuu maalaa maiseman kuulaaksi ihmemaaksi.
Kuva 6. Niclas tähyää kaukaisuuteen ja imee kesäyön taikavoimat kehoonsa.
Perusleirinä meillä toimi ”akvaario”, jonne Nina oli loihtinut meille mukavan yllätyksen välipalojen ja juomien muodossa. Ne menivät kuin kuumille kiville. Kiitimme iltarukouksessamme Ninaa ja ravintola Krookia pöydän antimista. Tässä vaiheessa kävi selväksi, että alkuperäinen suunnitelmamme lähteä toiselle kierrokselle kello 2 ei olisi kovin järkevää, koska valoa ei siihen aikaan ole vielä juuri lainkaan. Miksi lähteä palloja hukkaamaan vaan pidensimme taukoa lähteäksemme jatkamaan, kun valoa riitti juuri ja juuri pelaamiseen.
Ne nukkuivat, jotka pystyivät, mutta lepoa tai ei lähtö toiselle kierrokselle koitti noin klo 2:40 takaysin puolelta.
Kuva 7. Base camp klo 2:23. Hessu tarkistaa viestiliikennettä, Niclas ja Esa
vielä unessa heräten kahvintuoksuun hetkeä myöhemmin.
Pelaaminen aamulla luonnon verrytellessä jäseniään on ainutlaatuista. Pieni usva nousee veden pinnasta, aurinko alkaa lämmittää, linnut laulavat, vieno tuulenvire tuivertaa hiuksissa…uusi päivä koittaa!
Kuva 10. Kenttää kastellaan öisin. Senhän nyt Ninakin tietää.
Ai niin, tämähän on kaiken muun ohessa myös kilpailu! Tilanne kahden kierroksen jälkeen oli se, että Juha johti Niclasta 4 pisteen erolla Hessun ja Esan seuratessa ihan kannoilla. Kaikki oli vielä mahdollista.
Toisen ja kolmannen kierroksen väliin jäi vain noin vartin lepotauko, mutta sehän ei kolmelle teräsmiehelle ja yhdelle betoniteräsmiehelle ollut mikään ongelma vaan niinsanotusti hyllytavaraa. Kohti kolmatta kierrosta mahtavassa kelissä.
Kolmas kierros ei tuonut tarinaan mitään suurempia juonenkäänteitä, joten lähdettiin lounastauolle ja siitä kohti tuntematonta eli neljännelle kierrokselle, joka toi Niclakselle ja Juhalle vielä lisähaastetta ollen Viikkokisakierros! Ja niille puritaaneille tiedoksi, joiden mielestä hyödyimme siitä, että olimme pelanneet kilpailukenttää samana päivänä…ei hyödytty, sillä matkan väsymykset alkoivat tuntua jäsenissä. Sitä paitsi lipun paikat olivat muuttuneet, joten kenttä oli meillekin ”uusi”.
Viikkokisassa ei pärjätty Niclaksen kanssa, joten 5 € satsaus meni hyväntekeväisyyteen.
Neljä kierrosta takana. Oli aika lähteä viimeiselle ja ratkaisevalle kierrokselle. Pistetilanne edelleen kutkuttavan jännittävä: Juha johdossa neljän pisteen erolla Niclakseen. Mitä vaan voi vielä tapahtua, sillä aloimme olla suoritustasomme äärirajoilla…ainakin minä Hessun kanssa. Esa paineli edelleen menemään vetävällä askeleella vaikka oli pari päivää aiemmin pyöräillyt Vättern Rundan eli 315 km pyöräilykilpailun. Niclaksellehan tämä oli ollut vasta alkuveryttelyä.
Viimeinen kierros eteni hieman hiljaisemmissa merkeissä. Sällit kuuntelivat kroppaansa, säästivät energiaa pelaamiseen ja keskittyivät jokaiseen hetkeen askel ja lyönti kerrallaan.
Takaysin koittaessa alkoi mentaalinen taistelu väsymystä vastaan. Olimme lähellä maalia, mutta kuitenkin vielä niin kaukana. Väylä kerrallaan urhea joukko eteni suomalaisen sisun voimalla, hakkaa päälle hengessä!
Väylällä 15 ilmestyivät metsikön takaa Tiuhti ja Viuhti (Ninan koirien uudet lempinimet) tsemppaamaan kulkijoita. Kaikki kannustus otettiin ilolla vastaan ja mieli piristyi, koska kulman takana oli loppusuora. Tuija sai vielä videolle todistettua, kuinka melkein viiden kierroksen harjoittelu virittää lähipelin äärimmilleen. Todistusaineisto jaettu pieneen piiriin.
Ja vihdoin koitti viimeinen viheriö. Viimeiset putit sisään (Juhalle birdie), pitkä huokaus ja hakkaa päälle huudot!
Tavoite oli saavutettu 24 h golfia, 54 kilometriä kävelyä ja jonkin verran yli 400 lyöntiä suoritettuna klo 21:00 19.6. armon vuonna 2024.
Kiitos Nina, ravintola Krook, Casse ja koko Ruukkigolf upeista järjestelyistä ja puitteista.
Kiitos Niclas, Esa ja Hessu peliseurasta ja uurastuksesta. Ainutlaatuinen kokemus, jota ei ihan heti toisteta (jos koskaan).
Ja tasapelihän siitä sitten tuli Juhan ja Niclaksen välille!
Kuva 13. Maali ja palkintojenjako! Kuten aina palkintoihin satsataan ja tällä
kertaa iloinen joukko sai mukaansa erikokoisia Sisu –pastillepusseja
menestyksen mukaan.
