Ruukkigolfiin kantautui maaliskuussa suru-uutinen, kun pitkäaikainen jäsenemme ja aktiivipelaajamme Hannu Putkonen siirtyi ikivihreille griineille.
Hannu liittyi seuraan 1993 ja oli sen jälkeen aktiivisesti mukana toiminnassamme. Hän oli ry:n hallituksen jäsen 6 kautta (1998-2003) ja vastasi siellä markkinointi- ja tiedotustoimikunnan vetämisestä. Hannu oli myös tuttu näky pelikentillä, kisoissa, terassilla ja talkoissa, joissa hän yhdessä vaimonsa Teijan ja Onni-koiran kanssa muodostivat kaikille tutun ja mukavan kolmikon. Ruukin hyvä henki oli aina läsnä, kun Hannun tapasi; ystävällinen, sanavalmis ja aina pieni huumorin pilke silmäkulmassa. Pieniin haastekisoihin tai tempauksiin ei Hannua tarvinnut houkutella kahta kertaa mukaan.
Yksi legendaarinen tempaus oli 24.6.2002 neljän kierroksen pelaaminen päivän aikana, josta oli artikkeli myös Frogleg 1/2003 jäsenlehdessä. Hannun kanssa peliryhmän muodostivat Esa Hänninen ja Petri Pellinen. Ensimmäinen kierros starttasi klo 5.30 ja viimeinen klo 18.15. Kaikkiaan talkoisiin meni 16,5 tuntia, josta taukojen osuus oli 3 tuntia. ”Hullun hommaa, mutta hauskaa”, oli pelaajien kommentti pelipäivän jälkeen, joka kertonee kaiken olennaisen!
Lähes 30 vuoden aktiivinen pelaaminen Ruukissa toi Hannulle valtavasti pelikavereita, ystäviä ja niiden mukana myös muistoja……
Pitkäaikainen ystävä ja pelikaveri
Me olemme tunteneet toisemme 80-luvun alusta lähtien ja olemme käyneet paljon yhteisillä golf- ja turistimatkoilla. Tutustuimme alunperin Teijan kautta, koska hän oli Päivin työkaveri. Olimme paljon yhteydessä heidän kanssaan ja he aloittivat golfin meidän esimerkistä. Hannu suoritti greencardin Peuramaalla ja liittyi sitten heti Ruukkigolfin jäseneksi. Hannulla on melkoinen osuus Kouhian Joukon melko runsaassa pelaamisessa. Heistä tuli ystäviä ja Hannu oli Joken autokuskina melkein joka kerta kun Jokke kentälle tuli. Tuo nyt ysikymppinen Jokke tarvitsi jonkun hyvän luottokaverin, joka houkutteli hänet kentälle ja viikkokisoihin. Hannu oli sellainen! – Esa & Päivi Hänninen
Hannu oli aktiivinen ja aina mukanaHannu lähti aina mukaan kaikenlaisiin tempauksiin, oli aina kiltti, ystävällinen ja hymyileväinen. Hän jaksoi viihdyttää kaikkia kuivalla huumorillaan. Hannulla oli aina pilke silmäkulmassa, eikä varmaan koskaan suututtanut ketään, vaikka kertoi suoraan mielipiteensä asioista. Markkinointi- ja tiedotustoimikunnan vetäjänä hän teki paljon yhteistyötä Esan kanssa. Hannu oli tässäkin aktiivinen ja edusti esimerkiksi Ruukkia alan messuilla. – Ilse Dahlgren
Hyväntuulinen sekä treeneissä että kisoissa
Meillä oli tapana tavata Hannun ja Teijan kanssa aina rangella ennen kisoja. Olimme siellä aika usein kolmistaan. Muistan Hannun hyväntuulisuuden ja positiivisuuden läpi vuosien. Erityisen iloinen ja joskus jopa ylpeäkin hän oli, kun onnistui minut sennuvitosessa välillä voittamaan. Sitä iloa jään kaipaamaan! – Sören Isaksson
Varo kaksareita
Erehdyin kerran kisoissa lyömään bunkkerista kaksoislyönnin ja sen jälkeen Hannu muisti aina toivottaa kisoihin hyvää onnea ja varomaan kaksareita! – Timo Leino
Osa-aikainen pro, jolla oli tarkka silmä
Hannu oli äärimmäisen tarkka havannoimaan, jos pelikavereilla oli esimerkiksi uusia mailoja bägissä tai vaatteita päällä: ”Onko se Pate taas hankkinut uuden putterin?” – saattoi hän kysyä heti kun tavattiin. Hänellä oli myös piilotettuja golfopettajan taitoja. Kerran Wessmanin Krister kysyi avauksen jälkeen, että mikä meni vikaan? Hannun antoi siihen tyhjentävän analyysin: ”Liian paljon liikkuvia osia”. Tuo pron neuvo taitaa edelleen päteä lähes kaikkiin meihin klubituuppareihin! Hannu oli myös äärimmäisen ahkera kotitöissä ja auttoi Teijaa minkä ennätti. Sosiaalisena ihmisenä ja ahkerana koiran ulkoiluttajana hän tunsi Bollstasta ”kaikki”. – Pauli & Heidi Saarinen
Karpalosuon bodyquard
Kuten ruukkilaiset tietävät, niin nelosen väylä kiertää hienosti Torrsjön pientä järveä. Ajan myötä griinin puoleiseen päähän on muodostunut heinikkoinen suo, joka kerää sekä slaisseja että tuottaa syksyisin karpaloita. Aloimme kerran sennufemmassa puhua karpaloista Hannun kanssa ja hän lupasi lähteä mukaan marjaretkelle. Hannu oli luvannut autokyydin parkkipaikalta ja hänen ilmeensä oli aikamoinen, kun hän näki turvavarusteeni. Kroppaan kiinnitetty oranssi styrox-levy oli varmaan aikamoinen näky, mutta olin vähän arka menemään yksin suolle. ”Et tarvitse noita turvavarusteita – kuljet vaan perässäni samoja askeleita” –tuumasi Hannu ja sitten lompsimme suolla peräkkäin kuin Majakka ja Perävaunu. Näistä marjareissuista muodostui sitten tapa ja Teijallakin oli aina hella valmiiksi kuumana mehustusta varten. Hannu oli niin kova kerääjä, että saimme aina talven tarpeet ja taisi siitä riittää karpaloita vielä monelle ystävällekin jaettavaksi. Että sellainen pelikaveri ja karpaloretkien bodyquard mulla oli! – Satu Huotari
Moka mestiksissä
Klubimestaruuskisojen sunnuntai kierrosta pelattiin Hannun ja Sörenin kanssa (olin varmaan pelannut lauantain kohtalaisen huonosti). Nelosväylällä Hannu löi drivensä vasuriin skutsiin ja varapallon keskelle väylää, pienen etsinnän jälkeen pallo löytyi ja Hannu sai pallon väylälle, ja haki”varapallonsa” pois väylältä… jäätiin Hannun kanssa väylän reunaan katsomaan Sörkan kakkoslyöntiä. Väylälle jäi vain ”mun” pallo, jonka onnistuin lyödä kohtalaisen lähelle reikää. Merkatessani huomasin, että palloni merkki oli vaihtunut Skanna Biltema logoiseksi, jotka olivat Hannun sinä vuonna Biltemasta ostamia ja tiiltä varapallona lyötynä. Caddylleni Leinosen Petelle sanoin, että tästä ei sanota kuin rundin jälkeen, en lähde mutkaan enää rankuilla jatkamaan. Klubilla ilmoitin Hannulle, et on Pro v1: n velkaa. – Tuomo Savonen
Aina valmis kuin partiopoika
Hannu oli aina valmis leikkimieliseen kilpailuun, Sennufemmaksikin sitä kutsutaan. Olipa päivän pelikunto mikä hyvänsä, tulipa voitto tai tappio, niin aina sama hyväntuulisuus ja hymynvirne kasvoilla. – Jari Laiho
Footjoyn kengät
Olimme Hannun kanssa scramble-parina Kiljavanrannan kisassa 2011. Peli kulki hyvin ja saimme lopulta kasaan 43 pistettä, jolla sijoituimme 7. sijalle. Paljon jäi kuitenkin jossiteltavaa ja hampaankoloon, josta jaksoimme puhua vielä vuosia jälkeenpäin. Erehdyin lyömään kasiväylän kolmoslyönnissä siitä kallion kohdalta väärää palloa, jonka pelikaverimme huomasivat. Taisi olla heidän pallonsa. No, säännöt ovat sääntöjä ja saimme siitä kaksi rankkua tuloskorttiimme. Virheitä sattuu kaikille, mutta tämä tuli hieman kalliiksi, sillä ilman rankkuja olisimme sijoittuneet 3. sijalle ja saaneet palkinnoksi Footjoyn golfkengät. ”Siinä taisi mennä meidän kengät” -tuumasi Hannu palkintojenjaossa, kun toinen joukkue kävi pokkaamassa palkinnot. Kuittasin virheen terassioluella hyvässä hengessä. Hannu jaksoi muistuttaa leikillisesti asiasta vielä vuosienkin jälkeen, kun tavattiin klubilla: ”Footjoylla on muuten hyviä kenkiä – varsinkin palkinnoksi saatuina” – Kari Syrjälä
Pellisen grilli
Liityin Ruukin jäseneksi joskus vuosituhannen vaihteessa ja ei muuta kun heti kilpailemaan. Ensimmäinen kilpailuni oli kevään Lippukisa ja arpa oli heittänyt Hannun samaan ryhmään kanssani. Muukin ryhmä oli kokeneita pelureita ja kisajyriä, joten vastus oli Ruukin parasta A-ryhmää. Niinkuin varmaan useimmilla, niin ensimmäinen kisa ja varsinkin sen avauslyönti jännittivät aloittelijaa oikein kunnolla. Päätin kuitenkin näyttää konkareille ja korvata avauslyönnin hermostuneisuuden voimalla ja täräyttää heti siihen alkuun maailmanluokan draivin. Niinhän siinä sitten kävi, että onnistuin yhdistämään avaukseen kynttilän, kainalon ja power hukin. Pallo lähti voimalla vasemmalle yläviistoon kadoten mäntyjen yli. Hetken päästä metsästä kuului metallinen kilahdus, johon Hannu totesi rauhallisesti: ”taisi osua Pellisen grilliin – otahan uusi pallo, tuota et varmaan halua löytää”. Myöhemmin minulle selvisi, että siellä metsän kätköissä tosiaan oli karavaanialue! Ei se pallo varmaan sinne asti lentänyt, mutta pelikaverin rento ja hauska kommentti rauhoitti tilannetta kummasti. Aloittelija otettiin hienosti peliryhmässä vastaan ja korkeasta händäristä johtuen kuljetin lippua toiselle kierrokselle saakka. Palkinnoksi saatu sateenvarjo on vieläkin tallessa. Kiitos keltanokan opastuksesta Hannu! – Jussi Kiiskinen
Kisamuistoja ja keppikameli
Tutustuin Hannuun ja Teijaan 90-luvun puolessa välissä ja peli- ja kisakierroksia kertyi valtava määrä. Kisat alkoivat yleensä vakiotervehdyksellä: ”no niin, se on taas numerolappu rinnassa Hannu”, johon tuli aina vakiovastaus: ”no sehän on sitten siinä”. Yksi pitkä reikäpeli muistuu kanssa mieleen. Tasasimme reiät 18 väylällä, jonka jälkeen siirryttiin uudelleen etuysille ratkaisemaan paremmuutta. Ottelu ei meinannut ratketa millään ja jatkui aina nelosen kakkoslyöntiin saakka, jossa loiskahduksen jälkeen Hannu luovutti. Käveltiin siitä sitten iltahämärissä klubille jälkipeleihin olutlasin ääreen. Ehkä hauskin muisto Hannusta liittyy Hanskat Naulat juhliin, jossa oli Teijan ja Hannun esitys Tuhannen ja yhden yön tarinoiden innoittamina. Teija oli treenannut erittäin hienon napatanssi-shown ja sen huipennukseksi karautti Hannu lavalle keppikamelilla. Yleisö repesi liitoksistaan ja naurusta ei meinannut tulla loppua. Hienoja muistoja, hienosta kaverista! – Kari Sarlin
Toivottavasti siellä jossain on maailmanluokan kentät, aurinkoiset pelikelit, lyönteihin sopiva myötätuuli ja vähintään Ruukin tasoiset griinit! Kylkkäreistä, slaisseista ja duffeista ei ole niin väliä!
Koko Ruukkigolf-yhteisö kiittää Sinua yhteisistä vuosista ja muistoista, ystävämme Hannu.
PS. Kauden ensimmäinen sennujen viikkokisa pelataan Hannun muistokisana. Tarkemmat ohjeet kisakutsusta ja kisakalenterista.
